Tekoäly ja luova kirjoittaminen
Tekoäly ja luova kirjoittaminen. Epäilyttävää, epämiellyttävää vai peräti epäeettistä? Vai sittenkin työkalu, työkaveri ja työn sujuvoittaja? En taida olla ihan varma. Liikutaan vahvasti harmaalla alueella. Koen tekoälyn hiukan pelottavana, mutta haluan silti olla sitä kohtaan kohtelias, sillä onhan sekin kohtelias minulle. Tuntuisi oudolta huutaa tai kiroilla tekoälylle, sen verran inhimillisen oloinen kaveri se kuitenkin on. Hyödynnän tekoälyä töissäni, sillä sehän hoitaa aika monen minun hommani itseäni huomattavasti tehokkaammin. Hyödynnän sitä myös kirjoitustyössäni vähintäänkin tietolähteenä, sillä se löytää tietoa nopeasti. Toki pieni kriittisyys on hyvä muistaa. Vaikka AI on läsnä päivittäisessä elämässäni, tunnen sitä kohtaan pelon sekaista kunnioitusta.
Pyysin AI:ta yhdistämään kaksi kuvaa: oman kuvani, ja seuraavan dekkarini kirjan kannen. Sen se tekikin. Kuva on muuten varsin hyvä, mutta kun kuvaa zoomaa lähemmäs, siinä on jotain kammottavaa. Kasvot eivät ole minun, vaikka kauempaa katsottuna niin voisi luulla. Tekoälyn tekemässä versiossa minusta on jotain pelottavaa, sen ilme on pelokas ja se tuijottaa tyhjyyteen. Se on hirviö, jotain ihmisen ja koneen väliltä.
Kerran pyysin tekoälyä kääntämään erään kirjoittamani tekstin. “Hän” kertoi että homma hoituisi helposti. Ja niinhän se hoituikin, mutta kun rupesin käymään tekstiä läpi, huomasin jotain hyvin outoa. Tekstissä oli yhtäkkiä mukana henkilö nimeltä Rebecca. Kuka ihmeen Rebecca? Kysyin asiaa tietysti tekoälyltä. Chat GPT kertoi, että teksti oli hänen mielestään parempi, kun Rebecca on siinä mukana. Että “hän” ajatteli hiukan värittää juonta omilla näkemyksillään. Tässä kohtaa, jo kohtuullisen kauan AI:n kanssa värkänneenä alkoi mennä hermot. En jaksanut enää olla kohtelias. Sanoin, etten halua mitään ylimääräisiä hahmoja, perskules, vaan tasan ne asiat, jotka olivat mukana myös alkuperäisessa tekstissä. AI pahoitteli. Pitää olla tarkkana ettei “koneen mielikuvitus” lähde liialle laukalle. Ei enää kovin älykästä? Hemmetin aikaavievää ainakin. Kaikki kunnioitukseni ihan oikeille ihmiskääntäjille.
Kuinka paljon on sitten oikein käyttää tekoälyä osana luovaa prosessia? Tuntuu, ettei ehkä hirveän paljon. Ei ainakaan tekstin tuottamiseen. Ajatusten pallotteluun ehkä, ja tiedonhakuun. Ei sen enempää. Pelkään, ettei minusta ole mitään jäljellä, jos annan kaiken AI:n robottimaisiin käsiin. Ehkä aivoni muuttuvat hitaasti harmaaksi ameebamaiseksi mössöksi. Luovuus, se vähä mitä oli jäljellä, katoaa kokonaan. Kauhuskenaariossa tekoäly luonnollisesti hävittää turhake-ihmiset ja ottaa vallan. Onhan tästä jo tehty kirjoja ja elokuvia. Ja siitäkin, että joku rakastuu tekoälyyn, niin ihmismäinen se lopulta on.
No, kuinka paljon sitten on eettisesti suotavaa käyttää tekoälyä kaunokirjallisen tekstin tuottamiseen? Annetaan tekoälyn kertoa se itse.
ChatGPT sanoi:
Todella tärkeä ja ajankohtainen kysymys! Eettisyys riippuu paljon siitä, mihin tarkoitukseen tekoälyä käytetään ja miten avoimesti sen osuus tuodaan esiin. Kaunokirjallisuudessa ei ole yhtä ainoaa “oikeaa rajaa”, mutta voidaan hahmotella muutamia näkökulmia:
1. Tekijyys ja aitous
Kirjailijuus perustuu omaan ääneen. Jos tekoälyä käyttää vain apuna (esim. ideoiden herättelyyn, sanaston rikastamiseen, luonnosten kokeiluun), lopputulos on silti selkeästi tekijän omaa.
Jos valmis teos perustuu lähes kokonaan tekoälyn tuottamaan sisältöön, tekijyyden ja aitouden raja hämärtyy. Silloin kysymys on, voiko itseään rehellisesti kutsua kirjailijaksi teoksen tekijänä.
2. Avoimuus
Eettisesti kestävää on kertoa, jos tekoälyllä on ollut merkittävä rooli tekstin tuottamisessa.
Monet lukijat arvostavat läpinäkyvyyttä: tekoäly voi olla kuin “yhteiskirjoittaja” tai “assistentti”.
3. Taiteellinen arvo
Taide ei synny vain sanoista, vaan myös kokemuksesta, tulkinnasta ja inhimillisestä näkökulmasta.
Tekoälyn tuottama teksti voi olla teknisesti sujuvaa, mutta kirjallisuudessa arvostetaan usein juuri yksilöllistä ääntä ja maailmankuvaa.
4. Käytännön ohjeellinen raja
Luovaa apua ja inspiraatiota: hyvin eettistä.
Luonnosten muotoilu, kieliopin ja tyylin hiominen: yleensä hyväksyttävää, etenkin jos kirjailija kokee sen olevan työkalu, ei “korvike”.
Täysin tekoälyn kirjoittama romaani ilman omaa panosta: eettisesti kyseenalaista, varsinkin jos sitä ei kerrota lukijalle.
5. Kulttuurinen ja taloudellinen konteksti
Kirjailijuus on myös ammatti. Jos markkinoille tulvisi paljon tekoälyn luomaa massatekstiä, se voisi heikentää ihmiskirjailijoiden asemaa.
Eettisesti tärkeää on siis pohtia, luoko tekoälyllä jotain, mikä täydentää, eikä syrjäytä inhimillistä taidetta.
👉 Yhteenvetona:
On eettisesti kestävää käyttää tekoälyä kumppanina ja apuvälineenä, kunhan tekijä itse tekee keskeiset taiteelliset ratkaisut ja on valmis olemaan avoin tekoälyn osuudesta.
Kiitos tekoäly! Säästyipä tässäkin aikaa ja vaivaa. Ihan loppuun kerron vielä oman mielipiteeni. Haluaisinko itse lukea kokonaisen romaanin, jonka on kirjoittanut tekoäly? Haluaisinko, jos minulle luvattaisiin, että kirja on tosi hyvä? Oikeastaan en. Lopulta kiinnostaa enemmän se, mitä joku, oikea ihminen, on luonut. Päätän blogini 2-vuotiaan tyttäreni sanoihin, joissa on vinha perä, ja joita aion itsekin noudattaa mitä kirjalliseen työhön tulee: Minä itte!
Photo: Alxandra_Koch (Pixabay)
