Sankareita
Kesäloma. Mikä siinä on parasta? Äkkiseltään tuntuu että siihen voisi liittää mökkeilyn, auringon, matkustelun… no voihan niin toki tehdä. Juuri nyt nautin itse siitä, että saan olla kotosalla ja ehdin tekemään asioita joita ei arkena yleensä ehdi. Sellaisia listasijalla Ö nököttäviä hommeleita, jotka ovat kaihertaneet pitkin kevättä jossain mielen kaukaisissa sopukoissa, muttei niille ole ehtinyt saati jaksanut tehdä mitään. Hei vaan Ö-hommat, täältä tullaan. Teen niitä kiireettä, puuhastelen, nautiskelen. Tunnen jonkinlaista työn sankaruutta. Onneksi omakotitalo on loputon suo. Sitä mukaa kun hommeleita tekee pois alta, uusia pulpahtelee eteen kuin sieniä sateella. Ei pääse vahingossakaan tylsistymään. Tiedän olevani tylsä, kun nautin Ö-hommeleista sen sijaan, että kaipaisin siemailemaan Sangriaa Teneriffan rantahietikolle.
Kuuntelin tässä hiljattain Kartsen Dussen mustaa huumoria viljelevän teoksen Murhat ja Mindfulness. Kammottavista murhista huolimatta suosittelen sitä lämpimästi. Oli riemukasta kuulla kuinka mindfulnessin oppeja oli kiepsautettu ympäri, jolloin ne sopivat vaikka murhiin, sillä voihan niitäkin tehdä tietoisesti, vahvasti kuluvassa hetkessä läsnä. Kirjan kuuntelusta tuli mieleen esikoiskirjani Mindfulnesseläin, vaikka täytyy sanoa, että aika lailla erilaisissa teemoissa liikuttiin muutoin. Sain kuitenkin inspiraation kaivella omia arkistojani, joista löytyi sankaruutta koskeva teksti, joka melkein päätyi osaksi Mindfulnesseläintä. Mutta ei kuitenkaan ihan, joten jaettakoon se nyt maailmalle blogin muodossa! Lopusta löytyy kirjasta tuttu kilpikonnaviisaus.
****
There goes my hero, There goes my hero
Watch him as he goes
There goes my hero
He's ordinary
***
Foo Fightersin biisi sankarista ei ole pelkästään musiikillisesti upea vaan myös lyriikat puhuttelevat. Laulu kertoo sankarista, joka on ihan tavallinen. Ketkä ovat sinun mielestäsi sankareita? Mitkä heidän tekonsa tai luonteenpiirteensä tekevät heistä sinun silmissäsi sankareita?
Päivänsankari. Antisankari. Työn sankari. Ninjasankari. Supersankari. Kalsarisankari. Oletko koskaan tehnyt jotain sankarillista? Päivänsankarin ei tarvitse tehdä mitään erityistä. Riittää, että on syntynyt tähän maailmaan: kerran vuodessa saa juhlia sankaruutta. Sankaruudesta tulee mieleen J. Karjalaisen laulu ‘Sankarit’, josta saan korvamadon vähän turhan helposti (tarttuiko se sinuunkin?) Laulun lyriikoissa piilee vinha perä, nimittäin se, ettei sankaruutta varten tarvitse olla kuuluisa tai saavuttaa jotain näennäisesti merkittävää. Sankaruus voi liittyä yksinkertaisimmillaan itsensä ylittämiseen tai toisten hyvinvoinnin edistämiseen aikaa ja vaivaa säästämättä. Sankari tekee jotain, minkä tuntee moraalisesti oikeaksi, vaikka helpompi vaihtoehto itselle olisi jättää sankariteko tekemättä.
Arjen sankari tekee jotain jokapäiväistä, mutta muille merkittävää. Sankari voi olla ihminen tai eläin. Sankarieläimet saattavat pelastaa ihmisiä vaaroista, ja ihmiset vuorostaan eläimiä tai toisia ihmisiä. Äkkiseltään voisi ajatella, ettei mindfulnessilla ja sankaruudella ole juuri mitään yhteistä, mutta yllättäen yhtymäkohtia löytyykin useita: Altruismi. Myötätunto. Tarkkaavaisuus. Aistitietoisuus. Kognitiivinen hallinta. Vähentynyt pelon tunne. Epäitsekkyys. Voiko mindfulnessin harjoittaminen, ja sen mukaan eläminen näin ollen edistää sankarillista toimintaa?
Haastan sinut ajattelemaan tänään sankareita.
Nimeä kolme arjen sankaria, jotka ovat vaikuttaneet positiivisesti omaan elämääsi.
Nimeä kolme sankarillista asiaa, jotka olet tehnyt.
Nimeä sankarin kolme tärkeintä ominaisuutta.
Ihanaa kesää tämän kilpikonnaviisauden myötä:
Kilpikonnaviisaus: Kuka tahansa voi olla sankari. Sankarillisesti voi toimia ihan pienissä, jokapäiväisissä ja yksinkertaisissa asioissa.
Photo: gabrielbassino (Unsplash)
