Tekoälyrunoutta

Sain luettavakseni toisen osan Jukka Aalhon ja tekoälyn yhteistyönä tuottamasta Aum Golly -runokirjasta. Jo ensimmäinen osa herätti ajatuksia. Osa runoista oli yllättävänkin oivaltavia. Samalla kun niitä lukee ei voi olla ajattelematta, että tässä on tosiaan koneen tekemiä runoja ihmisyydestä. Uutta runokirjan kakkososassa on se, että mukana on nyt myös kuvitus, jonka on tehnyt niin ikään tekoäly, Midjourney nimeltään. Tartun innolla tähän runokirjaan, sillä haluan tietää millaisia runoja tekoäly on tällä kertaa kirjoittanut. Myös tekoälyn tekemät kuvat herättävät uteliaisuuteni.

Moni kuvaa tekoälyä ja sen tuotoksia hiukan pelottaviksi. On pelottavaa kuinka “älykkääseen” toimintaan tekoäly nykyisin taipuu. Milloin ihminen jää turhakkeeksi? Vaaniiko nurkan takana terminaattori, joka on minua fiksumpi? Pelotti tai ei, runokirja on kahlattava läpi. Kun luen kirjaa, pelon lisäksi herää muitakin tunteita, nimittäin hämmästys ja kateus! Hämmästys sen takia, että runot ja kuvitus ovat todella hyviä! Ja kateus sen vuoksi, että ne ovat suurella todennäköisyydellä parempia kuin omat tuotokseni. Runot ovat tarkkanäköisiä, osin huumoripitoisiakin. Voiko tekoäly olla huumorintajuinen? Kuvat ovat runoihin sopivia, värikylläisiä ja taiteellisia. Kirjan kannessa näkyvä kuva antaa osviittaa kuvien laadusta, niistä saisi vaikka tauluja ripustettavaksi kodin seinille. Monta kertaa parempia kuin omat tuherrukseni.

Esittelen kirjaa esiteinilleni ja hänen ystävälleen. Kerron heille, että kone on tehnyt sekä runot että kuvat. Modernit nykynuoret luottavat teknologiaan: “No kyllähän kone osaa.” Kirjan kuvitus saa heidän hyväksyntänsä: “Aika siistejä”. Runoihin naperoilla ei ole aikaa perehtyä syvällisemmin, koska on kiire kaverin luokse leikkimään. Tai mitä ikinä he siellä sitten tekevätkään, mahdollisesti jotain joka liittyy moderniin teknologiaan. Tekoälyyn jopa.

Syötteilläkin on tässä hommassa merkityksensä, eli sillä mitä tekoälyä pyytää tuottamaan. Mahdollisuudet ovat luonnollisesti rajattomat. Kirjaa lukiessa huomaa, että syötteitä on selvästi mietitty tarkkaan. Mikä olisi mielenkiintoista tekoälyn tuottamana? Mikä olisi uniikki aihe runolle? Mielikuvitusta kannattaa käyttää, eikä tyytyä menemään siitä mistä aita on matalin. Minkäköhänlaisen runon tekoäly kirjoittaisi aiheesta “Kun menee siitä missä aita on matalin”? Nyt mukana on esimerkiksi hullaantuneen neandertalilaisen rakkausruno, runo kahdeksiodraamasta sekä runo perunasta, joka ei halua tulla keitetyksi.

Yhdessä runossa Jukka ja tekoäly miltei ajautuvat riitelemään, mikäli se nyt ChatGPT:n kanssa on mahdollista. “Hän” tai miksi tekoälyä kukin haluaa kutsua, tuntuu olevan kohtuullisen mukava kaveri. Jukan pahoitellessa sitä että sanoi tekoälylle pahasti, kone vastaa:

Ei se mitään, ei tarvitse pyytää anteeksi. Kielimallina en kykene loukkaantumaan tai ottamaan itseeni mistään sanomastasi.

Millainen mahtaa olla Aum Golly 3? Melkein odotan, että ovelleni saapuu robotti joka lausuu itse tekemänsä runot minulle livenä. Ehkä se jopa laulaa luikauttaa pienen serenadin. Jotain järisyttävää on varmasti tiedossa. Jotain, joka vie lukijansa kokonaan uuteen tekoälykkääseen ulottuvuuteen.

Photo: Maria Burrow