Tarinoita

Viimeisestä blogipostauksesta on kulunut aikaa jo puolitoista kuukautta. Kirjoitustauolle on hyvä syy, nimittäin vauvan syntymä. Viimeiset kuusi viikkoa on kulunut univajeesta “nauttien” ja kakkavaippoja vaihtaen. Vähäisen unen aiheuttaman aivosumun vuoksi mainittakoonkin, että jos tästä tekstistä löytyy virheitä ja epäjohdonmukaisuuksia, ne voitaneen laittaa yöheräilyjen piikkiin. Ennen kaikkea viimeiset viikot ovat kuitenkin kuluneet suloista uutta tulokasta ihastellen. On upeaa olla mukana pienen ihmisen tarinassa, aivan sen ensimmäisistä sivuista alkaen.

Viikonloppuna poistuin vauvakuplasta peräti neljäksi tunniksi, osallistumalla narratiivisen tietokirjoittamisen koulutukseen. Koulutus tarjosi mahdollisuuden oppia uutta ja kuulla muiden kirjailijoiden tarinoita heidän elämästään sekä kiehtovista kirjoitusprojekteistaan. Narratiivinen tietokirjoittaminen on imaissut minut mukaansa kunnolla, niin esikoiskirjani kuin tekeillä olevan käsikirjoituksen myötä. Genren voi tiivistää lyhyesti niin, että narratiivisen tietokirjan on tarkoitus antaa tietoa ja viihdyttää. Juuri sellaiset kirjat minua kiinnostavat, sekä lukijana että kirjoittajana. Kiehtovat tositarinat, joiden mukana saa hypähdellä sivulta toiselle.

Narratiiviset tietokirjat ovat kasvava trendi. Tietokirja voidaan kääntää englanniksi “non-fiction”. Kyse on siis ainakin pääpiirteittäin tositarinasta, vaikkakin joskus faktan ja fiktion raja voi olla veteen piirretty viiva. Näin koen ainakin itse silloin kun mietin kuinka pilkun tarkasti haluan pysyä totuudessa. Otanko vapauksia vähintäänkin siinä, missä aikajärjestyksessä esitän asiat? Liioittelenko edes vähän? Pienet “rajan ylitykset” toisaalta laitettakoon taitelijan vapauden piikkiin. Narratiivisuus tarkoittaa tarinallisuutta, kertomusta. Narratiivinen eli luova tietokirja voi olla esimerkiksi omaelämäkerrallinen tarina. Siinä voidaan hyödyntää erilaisia tekstityylejä aina kaunokirjallisesta tyylistä koviin faktoihin ja runoudesta dialogiin. Ehkäpä narratiivisessa tietokirjoittamisessa viehättääkin juuri sen tarjoama vapaus ja poissaolollaan loistavat tiukat raamit.

“Perustuuko se tositapahtumiin?” Tyypillinen kysymys, jonka kuulen mieheltäni kun katson elokuvaa tai kerron hänelle lukemastani kirjasta. Onko sillä väliä? Tarina voi olla hyvä, olipa se sitten tosi vai ei. Usein tarina tuntuu kuitenkin kiehtovammalta, kun tietää, että se on tosi. Joku on oikeasti kokenut tämän! Sanotaan, että totuus on usein tarinaakin ihmeellisempää. Juuri tuollaiset tositarinat olisikin hyvä saada ikuistettua kansien väliin. Sellaiset tarinat, jotka ansaitsevat tulla kerrotuksi.

On aika palata erään tositarinan äärelle. Omaan todellisuuteeni, jota tällä hetkellä määrittävät säännölliset maidontuoksuiset ruoka-ajat, vauvan ensimmäiset hymyt ja jokellukset. Tarinaan, jota juuri tällä hetkellä kertoo itse itseään. Tarinaan, jonka osana saan olla ja todistaa elämän ihmettä! Tähän aiheeseen palataan narratiivisessa tietokirjassa, josta saan toivottavasti kertoa lisää mahdollisimman pian.

Photo: Mystic Art Design (Pixabay)