Stop ilkeydelle!
Tämä postaus on kannanotto ilkeydelle, kielteisyydelle ja vihapuheelle. Sekä muistutus siitä, että niiden vastakohta tai ehkä jopa vastamyrkky ovat myötätunto, myönteisyys ja rakkaus. Blogikirjoituksen aihe on pulpahdellut aika ajoin mielessäni, mutten ole vielä saanut tartuttua siihen konkreettisesti kiinni. Mutta nytpä tartun! Sillä harmillisesti kaikki tuo kielteinen energia pyörii ympärillämme ja koskettaa jollain tavoin itseäni ja läheisiäni. Kukapa siltä voisi kokonaan välttyä. Ja ehkä juuri siksi sitä vastaan onkin välillä noustava jämäkästi! Mutta muistetaan, ettei ilkeilijöiden tasolle kannata itse alentua. Lähetetään heille mieluummin aimo annos rakkautta ja toivotaan, että he parantuvat vihastaan. Loppujen lopuksi juuri he joutuvat elämään itsensä kanssa, ja se riittänee rangaistukseksi.
Minua ei lakkaa pöyristyttämästä se vihapuheen määrä jota näkee vaikkapa netissä ja kuulee ikävä kyllä myös livenä. Se, että ihmiset omalla nimellään ja kuvallaan, tai nimettömyyden suojissa suoltavat sisuksistaan sanoinkuvaamatonta myrkkyä toisilleen. Heillä, jotka jaksavat alati puhua pahaa, on varmasti tosi paha olla. Tai sitten jokin vipu kehon tai mielen sisällä on väärässä asennossa. Otetaanpa muutama viime aikainen esimerkki. Yksi tapaus sattui viime viikonloppuna, palmusunnuntaina, kun yksi lapsistani lähti kaverinsa kanssa virpomaan. Eräs potentiaalinen virvottava, josta käytettäköön tietosuojasyistä nimitystä “noita-akka”, totesi että poikien asut olivat paskat ja lähetti heidät tiehensä ilman palkintoa. Öh, eikös ihan vaikka “ei saa virpoa” olisi riittänyt? Eikö noita-akka halunnut tuoretta ja tervettä tulevaa vuotta itselleen? Oliko ihan välttämätöntä, aikuisen toimesta, tuottaa pahaa mieltä lapsille? Sitä saa miettiä.
Kävimme samaisen poikani kanssa samana varsin tapahtumarikkaana viikonloppuna myös Helsingissä. Piipahdus Lapsimessuilla, nelikymppisessä mammassa kauhua herättänyt surffitunti Surf Housessa, sekä hiukan shoppailua ja laatuaikaa yhdessä. Menomatkasta junalla tuli ennakoitua pidempi ja raskaampi. Junavuoroja oli peruttu, minkä vuoksi junassamme oli enemmän matkustajia kuin istumapaikkoja. Jossain vaiheessa juna ajoi jonkin yli, mikä tuntui matkustajasta lähinnä kivenmurikoilta. Erikoista, tuumasin, sillä yleensä junakyyti on kohtuullisen tasaista. Sitten juna jarrutti ja lopulta pysähtyi. Kuulutus kertoi, että oli sattunut henkilövahinko. Kesti hetken yhdistää töyssy ja kuulutus. Auts. Näimme ikkunasta ambulanssin, pelastuslaitoksen väkeä ja poliiseja. Kuulimme kuinka lääkäri saapui helikopterillaan. Myös kuljettaja vaihdettiin onnettomuuden seurauksena, sillä ihmisen yli ei taatusti ole mukava ajaa. Sellaisesta voi kestää hetken toipua.
Viivästys ja ikävä tapahtuma aiheutti ihmetystä, järkytystä ja turhautumista myöhästymisen takia. Täpötäysi juna, jossa osa ihmisistä ei mahtunut istumaan, ei helpottanut tilannetta. Mietin miten puhuisin asiasta lapselleni, jotta hän ei järkyttyisi liikaa. Kyllä hän toki ymmärsi mitä tapahtui. Poika pohti, kuoliko junan alle jäänyt. En osannut vastata. Tietysti pitkä odotus tuntui erityisesti lapsesta pitkältä. Junamatka kesti jo valmiiksi 6 tuntia, viivästysten vuoksi tällä kertaa 8. Onnettomuuttakin suurempi järkytys saattoi kummuta takanamme olevalta penkiltä, jossa siististi pukeutunut aikuinen mies näytti malliesimerkin, miten odottamattomassa tilanteessa ei kannata käyttäytyä. Kiroilusta ei meinannut tulla loppua, sillä hänhän myöhästyisi ties mistä, nyt kun joku oli tahallaan heittäytynyt junan eteen ja pilannut hänen päivänsä. Paitsi, että emmehän me edes tienneet oliko kyseessä vahinko vai tahallinen teko.
Kiroilun määrästä huolimatta, tai ehkä juuri siitä johtuen, mies taisi unohtaa, että hänellä oli parempi tilanne kuin monella muulla. Junan alle jääneellä oli tuskin asiat paremmin, tai vaikkapa junan kuljettajalla. Tai onnettomuuspaikalle tulleella lääkärillä, tai sitten junan henkilökunnalla, joka joutui palvelemaan täpötäyttä junaa, ja hoitamaan poikkeustilannetta. Ja kuuntelemaan turhautuneiden matkustajien kiroilua. Loppujen lopuksi me pääsimme vähällä. Meillä ei ollut sovittuja menoja, joten suurta haittaa myöhästyminen ei aiheutunut. Myötätuntoiset ajatukseni lähtivät onnettomuuden uhrille, onnettomuuspaikan työntekijöille sekä junan henkilökunnalle. Aikuisten kiukuttelu ei mitenkään helpota odottamatonta tilannetta. Meidän tehtävämme on yrittää tukea niitä, jotka siinä tilanteessa tarvitsevat tukea, tai vähintään olla niitä vähän helpompia asiakkaita. Edes pieni himppunen myötätuntoa, jookosta, pliis?
Oman elämänsä (ja muiden siinä samalla) ankeuttajia tulee vastaan harmillisen usein. Loukkaavia sanoja, sekä kiukun, vihan ja myrkyn levittämistä ympäristöön. Lyttäyksiä, tylytystä, kiukuttelua, selkäänpuukotuksia, muille naureskelua, silkkaa ilkeilyä. Enkä tarkoita nyt, että tätä kaikkea olisi kohdistettu minuun tai lähipiiriini, vaan puhun kielteisyyden kierteestä yleisellä tasolla. Negatiivisen pikapalautteen kohteeksi voi päätyä kuka tahansa. Vastaiskuna kielteisyyden kierteelle pyrin antamaan hyvää palautetta aina kun mahdollista. Jos ajatukseni ovat negatiivisia, pidän ne yleensä omana tietonani. Luotan karman voimaan - paha saa kyllä palkkansa ja hyvä tulee yleensä moninkertaisena takaisin.
Kirjoitan ja luen paljon, minkä vuoksi seuraan myös paljon kirjoista annettua palautetta. Omien tuotosteni saama palaute luonnollisesti kiinnostaa, mutta niin kiinnostaa myös muiden kirjailijoiden ja kirjojen saama palaute. Joskus hämmästelen huonon palautteen määrää. Kaikilla saa toki olla mielipide asioista, mutta kun olen itse lukenut kirjan, johon koen rakastuneeni, saatan hämmästyä kuinka joku on voinut pitää teosta tylsänä. En ole vielä koskaan tainnut antaa yhdellekään kirjalle yhden tähden palautetta. Harvoin itse asiassa vastaan tulee kirjaa, joka olisi täysin huono. Pitäähän kirjan ylittää jo tietty kynnys, jotta se julkaistaan, minkä lisäksi kirja yleensä myös kustannustoimitetaan. Kun useampi ihminen on myllännyt tekstin useampaan kertaan läpi, tekstistä tulee tyypillisesti vähintään kohtuullinen. Tai ehkä minulla on vain hupsu tapa ihastua lukemiini kirjoihin (toki jotkut jäävät myös toisinaan kesken). Joskus tekee mieli antaa kirjalle viisi tähteä ihan vain vastalauseena muiden lyttäyksille. Myönteistä anarkismia. Hah!
Koomikko ja näytteäijä Ricky Gervais osui naulan kantaan sanoessaan: “It’s better to create something that others criticize than to create nothing and criticize others.” Näinhän se menee! Siinä vaiheessa jos kaikki omat tuotokset, aikaansaannokset tai ulosanti ovat lähinnä pahan puhumista muista tai heidän tekemisistään, voi olla hyvä puntaroida, onko oma energia nyt käytetty parhaalla mahdollisella tavalla. Välillä sitä tulee miettineeksi, mitä iloa muiden lyttääjät saavat. Tuntevatko he toista ihmistä arvosteltuaan itsensä fiksummaksi, paremmaksi..? Näinhän se taitaa klassisten koulukiusaajienkin mieli toimia. Oman egon pönkittämistä muiden kustannuksella. Not cool.
Ei jäädä negatiiviseen kierteeseen. Vaalitaan myötätuntoa! Muistetaan hampurilaismalli, eli hyvän palautteen merkitys, silloin kun on tarpeen antaa myös rakentavaa kritiikkiä. Kannatellaan toisiamme, nostetaan toisemme ylös! Autetaan, tuetaan, sillä koskaan ei voi tietää kuinka suureen tarpeeseen se tulee. Toisella on voinut olla huono päivä tai huono vuosi. Silloin empaattinen katse tai sana voi toimia kuin taikasauvan heilautus.
Ihanaa pääsiäistä! Syödään suklaata, ulkoillaan ja nautitaan elämästä! <3
Photo: Tim Marshall (Unsplash)
