Optimisuoritus

Vaivaako ylemmyyskompleksi? Ei hätää, sillä minulla on siihen oiva vastalääke. Sellainen, joka taatusti saa tavallisen tallaajan tuntemaan alemmuuskompleksia. Vastalääke on kirja nimeltä Alex (Otava, 2017), joka kertoo tuoreesta presidentistämme Alexander Stubbista. Kirjassa Alex ei tosin vielä ole presidentti, vaan ainoastaan meppi, pääministeri, triathlonisti ynnä muuta. Titteleiden lista on pitkä ja elämänkokemus kirjava ja vaiheikas. Alex on totisesti pitänyt elämässään kiirettä, eikä hän ole mennyt sieltä, missä aita on matalin. Miehessä on vähintäänkin ihailtava annos energiaa, se täytyy sanoa.


Minua kiinnostaa lukea huippuunsa motivoituneista ihmisistä. Mikä heidän draivinsa salaisuus oikein on? Alexin kohdalla se taitaa olla ihan synnynnäistä. Lapsena ja nuorena Stubb panostaa jääkiekkoon ja golfiin, myöhemmin opiskeluun, politiikkaan ja triathloniin. Alexander Stubb on henkilö. joka haluaa haastaa itseään ja kun hän tekee jotain, hän tekee sen täysillä. Kaikissa elämän tarjoilemissa tilanteissa hän on kyennyt luomaan ympärilleen ystävien verkoston. Hän myös tekee parhaansa ja ottaa kustakin tilanteesta kaiken irti. Lukiessa lähes hengästyttää. Tämä mies herää treenaamaan aamu viideltä, jotta ehtii viettää enemmän aikaa perheensä kanssa. Ministerin hommistakin ehtii tauolla käydä suhaamassa kilpapyörällä lycrat yllä ympäri pääkaupunkia. Huhhui kuinka tehokasta!


Jonkinlaisen alemmuuskompleksin kirja kuitenkin aiheuttaa. Olenhan minäkin toki saanut jotain elämässäni aikaan. Olen minäkin urheillut ja opiskellut, ja saanut muutaman ystävänkin matkan varrella. Silti mieleen muistuu myös aikoja, jolloin olen haahuillut, ollut yksinäinen ja hiukan eksyksissä. En ole tiennyt mitä haluan, tai mitä tekisin elämässäni seuraavaksi. Silti olen jotenkin elämässäni edennyt ja antanut virran kuljettaa. Se tietysti on selvää, kumpi meistä on edennyt jopa presidenttiyteen saakka, minä vai Alex. Sanottakoon että hän, joka on haahuillut vähemmän.


Motivoituneen herran minä toki presidentiksemme haluankin. En haahuilijaa, joka ei ole ihan varma siitä mitä haluaa. Uusi presidentti on ainakin pitkän kaavan kautta opiskellut, kielitaitoinen ja kansainvälinen. Arvotkin tuntuvat olevan jokseenkin kohdallaan. Itse en tosin ole kovinkaan poliittinen eläin, joten välillä kirjan kuvaus politiikan maailmasta on hiukan puuduttavaa, joskin yleissivistävää. Ihailen sitä, että monta asiaa Alex on uskaltanut tehdä eri lailla kun muut. Hän on toiminut niin kuin on hyväksi nähnyt. Respect!


Tehokkuus on kaksiteräinen miekka. On mukavaa tuntea itsensä välillä oikein tehokkaaksi, mutta tehokkuudessa piilee myös uupumisen vaara. Lieneekö Alex koskaan uupunut? Kirjassa hän kertoo väsymyksestä esimerkiksi vaalikampanjan lopussa. Poikkeukselliset energiavarastot hänellä kuitenkin on, ehkäpä osittain liikunnallisen elämäntyylin ansiosta. Tänään olin pienen hetken oman elämäni Alex. Porhalsin tehokkaana työpäivän päätteeksi salille. Niin pitkälle en sentään mene, että sekaantuisin politiikkaan, tai uhraisin yöuniani urheilun tai opiskelun tähden. Rajansa kaikella.


Photos: Sasint (Pixabay) & Maria

Edellinen
Edellinen

Hyppy äänikirjojen maailmaan

Seuraava
Seuraava

Syanidia ja someraivoa