Kirjailijan kolme urakkaa

Olen tullut siihen tulokseen, että mikäli kirjoittaja haluaa kirjailijaksi, eli oman kirjansa julki, hänen työhönsä liittyy kolme kohtuullisen työlästä urakkaa. Tiettyjä poikkeuksia toki löytyy, jos nimittäin sattuu olemaan jo valmiiksi nimekäs kirjailija tai muu nimekäs henkilö. Tai mikäli haluaa tehdä kirjan, jota kukaan ei koskaan lue. Jos kuitenkin lähdetään liikkeelle siitä olettamuksesta, että kirjoittaja on kaltaiseni tuntematon nobody, ja että hän haluaa saada aikaiseksi jotain, jota muut lukevat, hän käy todennäköisesti läpi kolme uurastusta vaativaa urakkaa. Tässä ne ovat: 1. kirjan kirjoittaminen, 2. kustantajan löytäminen ja 3. kirjan markkinointi.

1. Kirjan kirjoittaminen

Ensimmäinen, eikä suinkaan vähäpätöisin urakka, on saada aikaan tekstiä, jota muut sitten saavat lukemisen kautta nautiskella. Tai kuuntelemisen, sillä ovathan äänikirjat alati kasvava trendi. Nautiskelustakin voidaan olla montaa mieltä, sekä “saamisesta” nimittäin joissain tapauksissa “pakottaminen” saattaa olla parempi ilmaisu, jos esimerkiksi satut olemaan sukulaiseni. Oli miten oli, jotta kirjailija olisi kirjailija, tai kirjoittaja kirjoittaja, on hänen ensin kirjoitettava jotain. Urakka voi kestää, sanotaan nyt vaikka vuodesta moneen kymmeneen vuoteen. Pitäisi keksiä aihe ja olisi hyvä tietää myöskin kirjan genre. Pitäisi olla jotain sanottavaa. Ensin pitää päästä yli tyhjän paperin kammosta, ja jos on onni myöten kirja alkaa jossain vaiheessa lähes kirjoittaa itseään. Sitten kun sopiva flow löytyy. Ja kannattaakin kirjoittaa hyvä kirja, sen saa nimittäin itse lukea editointivaiheessa läpi ainakin 75 kertaa. Oma tekele täytyy lukea ja editoida läpi ainakin niin monta kierrosta, että jos käsikirjoitus joskus näkee päivänvalon kirjan muodossa, ei sitä tee mieli lukea läpi enää yhtään kertaa. Sitä paitsi silloinhan sieltä todennäköisesti löytyy virheitä, jotka jostain syystä ovat jääneet huomaamatta 75 editointikierroksen aikana.

2. Kustantajan löytäminen

Kun käsikirjoitus on valmis, seuraava steppi on löytää sille kustantaja. Yksi vaihtoehto on toki tehdä omakustanne, mutta tämä vaihtoehto verottaa jo valmiiksi köyhän kirjailijan lompakkoa enemmän kuin täyskustanne, jossa joku muu maksaa yleensä viulut. Onhan kaupallisella kustantajalla ja ihka oikealla kustannussopimuksella toki muutenkin oma hohtonsa. Kannattaa rohkeasti googlailla millaisia kustantajia Suomessa on. Jotkut nettisivut pitävät niistä listoja, mutta nämä listat myös elävät sitä mukaa kun uusia kustantajia ilmestyy kirjaskeneen ja toisia väistyy uusien tieltä pois. Omaa kässäriä ei kannata lähettää ihan mihin tahansa, vaan on hyvä selvittää mistä genreistä kukin kustantaja on kiinnostunut. Kannattaa lähestyä monta kustantajaa yhtä aikaa, sillä vastausta, jos sellaisen sattuu saamaan, saa yleensä odotella pitkään ja hartaasti. Jos vastausta ei tule puolen vuoden sisään, voi kustantajaa lähestyä uudelleen ja tiedustella kohteliaasti onko omaan kässäriin jo ehditty tutustua. Kustantajan löytämiseen ja kustannussopimuksen saamiseen saa todellakin kulutettua aikaa ja vaivaa. Siksi se on ihan oma urakkansa.

3. Kirjan markkinointi

Jos kuuluu siihen yhteen prosenttiin (vai peräti yhteen tuhannesta?) joka saa käsikirjoitukselleen kustannussopimuksen, on aika onnitella itseään! Hengähtää hiukan, ehkä juoda lasi samppanjaa. Ei liian kallista kuitenkaan, sillä kustannussopimus ei suinkaan takaa sitä, että rahahanat aukeaisivat. Oman kirjan näkyvyyteen on kuitenkin mahdollista vaikuttaa itse. Toivottavaa toki on, että kustantaja tekee oman osuutensa kirjan markkinoinnista, mutta kirjaa kannattaa markkinoida myös itse. Homma ei suinkaan mene siten, että suuri nero näpyttelee kirjaa omassa kammiossaan, ja jotkut muut huolehtivat lopusta. Ehei. Oman kirjan markkinointi on hyvä aloittaa jo ennen sen julkistamista. Kirjasta kannattaa kertoa muille omilla some-kanavilla. Kannattaa myös tiedottaa kirjasta eri medioihin, kirjastoihin, kirjabloggareille, kirjagrammaajille, podcasteihin… Markkinointikanavia on nykyään paljon, eikä omaa yritteliäisyyttä kannata tukahduttaa häpeään tai laiskuuteen. Pohdimme muutama viikko sitten erään ystäväni kanssa kirjani julkkareissa miten omaa itseään, osaamistaan ja tuotettaan kannattaa myydä ja markkinoida. Asia oli meille molemmille sikäli ajankohtainen, että itse halusin markkinoida kirjaani, ja ystäväni puuhasteli uuden yrityksen kimpussa. Hänen vinkkinsä minulle oli Arnold Schwarzeneggerin sanat, joista me kaikki voimme halutessamme ottaa oppia: myy, myy, myy! Eikä Arska tarkoita mitään Pikku Myytä, vaan isoa myyntiä siitä murehtimatta, mitä joku mahtaa asiasta jossain ajatella.

Oletko samaa mieltä vai eri mieltä? Kuulen mielelläni ajatuksistasi! :)

Photo: Maria Burrow