Oletko sinäkin viivyttelijä?

Photo: magnetme (Pixabay)

Oletko sinäkin viivyttelijä? Viipyilyn mestari ja prokrastinoinnin PRO? Tiesitkö, että tutkimusten mukaan joka viides aikuinen harrastaa prokrastinointia, eli viivyttelyä. Asioiden siirtämistä tuonnemmaksi. Viidennes meistä vitkuttelee. Tätä on kyllä vähän vaikea uskoa. Ettäkö vain viidennes? Aivan varmasti meitä viipyilijöitä on enemmän. Itse viivyttelin esimerkiksi siirtämällä tämän artikkelin kirjoittamista. Lopulta kuitenkin tartuin itseäni niskasta kiinni ja aloin kirjoittaa, sillä onhan aihe toki kiinnostava!

Viivyttelen päivittäin. Viivyttelen aamulla sängystä noustessa, viivyttelen illalla nukkumaan mennessä, ja prokrastinoin kun tiedossa on hankalan oloisia (työ)tehtäviä. Viivyttely toki riippuu hiukan kulloisestakin energiatasosta. Mikä puolestaan on suoraan verrannollinen verensokeritasoon sekä edellisyön uniin - mikä puolestaan liittyy siihen kuinka pitkään olen viivytellyt nukkumaanmenoa. On selvää, että viivyttelen. Mutta arvatkaas mitä, en edes koe olevani viivyttelijä pahimmasta päästä!

Onko viivyttelysta jotain haittaa? Ehkä viivyttely voi jopa hyvää tehdä ylitehokkaalle porhaltajalle! Itse toivoisin silti viivytteleväni hiukan vähemmän. Viivyttely saa edessä odottavan tehtävän tuntumaan vuoren kokoiselta - mitä se todellisuudessa harvoin on. Viivyttelyn voi toki kohdistaa niin pieniin kuin isoihinkin asioihin, aina tiskikoneen tyhjennyksestä omakotitalon myyntiin, ja kynsien leikkauksesta avioeron vireillepanoon. Tiedossa on joka tapauksessa vähintään hivenen epämiellyttävä homma, joka saattaa tietää ylimääräistä vaivaa tai jotenkin vaivaannuttavan tilanteen.

Viivyttelyä ei pidä sekoittaa laiskuuteen. Yksin työskennellessä viivyttelystä tulee luonnollisempaa koska yhteisön tuki puuttuu. Itsenäinen työ vaatii nimittäin itseohjautuvuutta. Viivyttely voi myös aiheuttaa stressiä ja ahdistusta viivyttelijälle. Kuormitus ja stressi voivat myös lisätä prokrastinointia, mikä voi taas aiheuttaa lisää stressiä. Viivyttelystä voi näin ollen tulla paha tapa ja melkoinen noidankehä. Tunnustuksellista laiskuria viivyttely ei ehkä haittaa, kun taas tunnollisempi henkilö voi kokea viivyttelyn tuskastuttavaksi. Silti valtavalta tuntuvaan tai vaikeaan tehtävään voi olla hankala tarttua.

Viivyttelijän salainen ase on kännykkä. Se on useimmiten kädenmitan päässä, ja minkä tahansa vähänkin epämiellyttävän tehtävän voi aina vaihtaa puhelimen pläräykseen. Helppoa! Mitä jos yrittäisi tunnistaa, kun viivyttely- ja välttelyvaihde napsahtaa päälle? Jos vetäisi silloin käsijarrusta ja painisi hälytysnappia? Kännykkä pois. Muutama syvä energisoiva hengenveto. Minä pystyn tähän! En alistu viivyttelyhirviön tahtoon, vaan hoidan homman kunnialla roikkumasta. Voisinko jopa palkita itseni niin upeasta reippaudesta? Palkitseminen kannattaa, sillä pieni porkkana tikun nokassa voi auttaa tarttumaan tehtävään paremmalla mielellä.

Joillekin viivyttely on elämäntapa. Kokeet palautetaan viime tingassa, kouluun tai töihin lähdetään liian myöhään, ja juhliin saavutaan tyylikkäästi myöhässä. Jotkut työskentelevät tehokkaammin paineen alla deadlinen painaessa päälle, kun jo ajatus asoiden jättämisestä viime tippaan ahdistaa toisia. Oma viivyttelyni kohdistunee lähinnä asioihin joiden pienellä siirtämisellä ei ole tuntuvaa merkitystä. En pidä asioiden jättämisestä viime tippaan, enkä halua odotuttaa muita oman viivyttelyni vuoksi. Onko olemassa ihmisiä, jotka eivät viivyttele koskaan? Millaista heidän elämänsä on, ja ennen kaikkea, miten he voivat? Mieleen tulee lähinnä armeijamaista kuria ja järjestystä noudattava tiukkapipoinen niuhottaja, jolle luovat tauot ovat tuntematon käsite.

Prokrastinoinnin kultainen keskitie sopii ainakin tälle keski-ikäiselle keskivertoviivyttelijälle. 

Lähteet:

Niinistö, Meeri (22.2.2021) Oletko sinäkin prokrastinoija? Prokrastinaatio eli vitkuttelu on varsinkin korona-ajan ongelma – laiskuuteen sitä ei pidä sekoittaa (https://yle.fi/uutiset/3-11789037)