Kärsivällisyyttä
Tylsyys on meille hyväksi, senhän tietää jokainen. Kuten varmaan myös sen, että nykyihmisen tylsyyden sieto on heikkoa. Kärsivällisyys on hyve, mutta jos kärsivällisyytemme johonkin suuntaan on menossa, niin heikompaan. Näistä olen kirjoitellut ennenkin, muun muassa Mindfulnesseläin -tietokirjassa. Koska asioita on mahdollista saada nopeammin kuin ennen ja meille on tarjolla loputtomasti viihdettä, sisältöjä ja tuotteita, tuloksena on ihmisten kaikki-mulle-heti-nyt -mentaliteetti. Näin se lienee minulla, sinulla, meillä kaikilla. Siksi kannattaa harjoittaa kärsivällisyyttä, hitautta, luontokävelyjä, some-lakkoja, sen sellaista. Olla hetki ihan zen.
Mentaliteetin muutoksen huomaa vaikkapa katsomalla jotain 80-luvun lastenohjelmaa. Sellainen saattaa näyttäytyä paitsi pelottavana (mieti nyt vaikka Pelle Hermannin kepakkoa!), myös vanhanaikaisuudessaan tahattomasti koomisena. Ehkä vanhasta lastenohjelmasta paistaa läpi lama ja minimibudjetti (esim. Hapsiainen, jota esitti ihmisen käsi. Silkkaa lasten aliarvostusta sanon minä!). Sellaisen katsominen jos mikä vaatii kärsivällisyyttä. Kärsivällisyyttä voi kuitenkin kasvattaa. Ainakin sitä kannattaa vähän venyttää. Se nimittäin tekee sinulle hyvää. Onneksi kärsivällisyyttä voi kehittää jopa ilman että katsoo Pelle Hermannia tai Hapsiaista.
Yksi merkki kärsivällisyyden vähentymisestä, on jonkinlainen “äkkivääryys”, herkkä johtopäätöksiin hyppääminen. Otetaan esimerkiksi jo tutuksi tullut aihe, kirjallisuus, jota tässä blogissa useimmiten käsitellään. Kirjojen palautteita lukiessa vastaan tulee monesti kommentteja kuten “tylsä, jaarittelua, ei jaksa lukea” yms. Jollain tasolla saatan ymmärtää kommentin jättänyttä, mutta samalla haluan yleensä antaa kirjalle mahdollisuuden. Haluan yrittää ymmärtää teosta, johon joku on käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa. Jo se, että kirja on ylittänyt julkaisukynnyksen kertoo jotain. Poikkeuksena mainittakoon, että jos kirja sisältää heti alkuun kovin raakaa väkivaltaa, se jää minulta kesken. Olen viime aikoina lukenut tai kuunnellut muutaman pitkän teoksen, jotka ovat jakaneet mielipiteitä. Jotkut moittivat kirjaa jaarittelusta, toiset ylistävät teosta viiden tähden veroiseksi. Itse olen ehkä ajatellut, että pieni tiivistäminen ei olisi ollut pahitteeksi. Loppujen lopuksi olen kuitenkin ollut tyytyväinen, että olin kärsivällinen ja luin koko kirjan. Se osoittautui lopulta erinomaiseksi. Jos olisin kuunnellut sisälläni motkottavaa kärsimättömyyspeikkoa, olisi sekin lukukokemus jäänyt kokematta. Tunnustan, että joskus tylsän kirjan lukeminen saattaa olla jopa mukavan rentouttavaa - ainakaan se ei silloin ole niin jännittävä, että se vaikuttaisi yöuniin. Päinvastoin, kirja voi toimia unilääkkeenä.
Kirjailijana mietin, miten ottaa huomioon lukijoiden kärsimättömyys. Kirjoitan tietysti sellaisen kirjan kuin itse haluan, mutta olisi tyhmää olla huomioimatta, mikä lukijoita saattaa ärsyttää tai tylsistyttää. En silti välttämättä halua kirjoittaa kirjaa, joka on ns. jatkuvaa tykitystä, vain välttääkseni kärsimättömän lukijan tylsistymisen. On ilmiselvää, että kaikkia on mahdotonta miellyttää. Oli kirja minkälainen tahansa, aina löytyy joku, joka ei tykkää. Niinpä taidan päätyä samaan ratkaisuun kuin aiemminkin: pyrin kirjoittamaan sellaisen kirjan, josta itse pitäisin, ja toivon että joku muukin pitää. Menen sellaisia asioita ja teemoja kohti, jotka sytyttävät liekin sisälläni.
Kärsivällisyydestä voi olla hyötyä muulloinkin, kuin pitkähköjen (ja tylsähköjen) kirjojen sietämisessä. Siitä on runsaasti hyötyä vaikkapa silloin, jos perheeseen kuuluu lapsia, sanotaan nyt vaikka teini. Varsinkin jos on siisvouspäivä. Siitä on hyötyä kun on valinnut väärän kassajonon kaupassa. Kärsivällisyydestä voi joskus olla hyötyä jopa töissä. En suinkaan itse ole aina kovin kärsivällisyyden huippu. Muistan jo lapsuudesta, että tylsistyminen oli suunnilleen pahin asia mitä minulle saattoi tapahtua. Onneksi vuodet ovat kuitenkin hivenen pidentäneet pinnaani. Tässäpä ehdotus tälle viikolle: Hengitä syvään, harjoita kärsivällisyyttäsi ja pysähdy. Teet itsellesi palveluksen. <3
Photo: Sean Stratton (Unsplash)
