Kesämietteitä

Moni on lukenut järkytyksen vallassa Euroopassa riehuvista metsäpaloista. Miettinyt ehkä (lento)matkailun mielekkyyttä, sekä ylipäänsä loman viettoa jossain, missä on vaarallisen kuuma. Ei näiltä ajatuksilta voi välttyä. Tällaisia uutisia lukiessa ei juurikaan haittaa, että pieni vauva estää kauas matkustamisen, tai vähintäänkin hankaloittaa sitä sen verran, ettei tee mieli muualle. Tänä kesänä kesämökki kelpaa matkakohteeksi oikein hyvin, ja riittävästi jännitystä elämään tarjoaa vaikkapa päiväretki Turkansaareen, jonka ulkoilmamuseossa pääsee astumaan suoraan menneeseen aikaan. Vauvan uinaillessa vaunuissa, on kiva kävellä kiireettä entisaikojen miljöön läpi. Hetkeksi aika tuntuu pysähtyneen. Turkansaaresta on otettu yllä oleva kuvakin, jossa näkyy vanhanaikainen toimistohuone, tai ehkäpä kirjailijan unelmahuone. Etelä-Euroopan helteessä kärvistelyä mieluummin kävelen vaunujen kanssa halki Turkansaaren viileän satumetsän (alla oleva kuva).

Suomen helteet riittävät minulle. Niissäkin on kestämistä ihan tarpeeksi, liian kuumassa tunnen sulavani kuin lumiukko. Yksi kesän minulle tarjoilemista haasteista on riittävä nesteytys. Minä en nimittäin juurikaan tunne janoa, enkä muista juoda. Siitä voi muodostua imettävälle äidille melkoinen ongelma. Nestehukkaan havahtuu vasta sitten, kun päätä on särkenyt monta päivää. Ja kun sen lisäksi muutkin kuivuuteen viittaavat oireet saavat lopuksi pienen lampun syttymään kivistävän pään yläpuolella. Nyt tarvitaan nestettä ja paljon!

Onneksi ongelmaan on ratkaisu, nimittäin kännykän sovellus joka muistuttaa juomaan. Sovellus auttaa muistamaan monta kertaa päivässä, että on aika juoda lasi vettä. Sovelluksen tuomasta avusta huolimatta tuntuu, että riittävä veden juominen käy kokopäivätyöstä. Helteellä vesipulloon kannattaa laittaa veden sekaan hiukan suolaa ja sokeria. Löytyypä kaupasta myös erilaisia nesteytysjuomia, jotka auttavat pitämään kehon elektrolyytit sopivassa tasapainossa. Huomaan kuinka päänsärky väistyy juotuani nesteitä parin päivän ajan oikein urakalla.

Vedenjuonnista kirjoitetaan aina silloin tällöin mediassa. Joku lääkäri on kertonut olevansa sitä mieltä, että vedenjuonti on trendi-ilmiö. Humpuukia. Että ihminen kyllä saa riittävästi vettä kun juo sitä aina silloin kun on jano. Jano sanelee milloin pitää juoda. En ole samaa mieltä, minä kun en nimittäin juurikaan tunne janoa. Lienenkö ainoa? Toki vettä on mahdollista juoda liikaakin, mutta ainakaan omalla kohdallani se tuskin on sen kummemmin uhka kuin mahdollisuuskaan. Olenko nyt kuitenkin vesisovelluksikseni ja juomapulloineni trendien huipulla?

Palataan vielä hetkeksi vanhaan aikaan. Mieti, miltä tuntuisi käydä vanhassa kyläkaupassa. Tavarat olisivat kaikki siististi myyntitiskin takana olevalla hyllyllä. Myyjä poimisi ostokset hyllyiltä asiakkaan toiveiden mukaan, ja punnitsisi ne tarvittaessa myymälän vaa’alla. Nykyisin ollaan toisessa ääripäässä. Asiakas voi maksaa ostoksensa itsepalvelukassalla, tai ottaa skannerin mukaan kauppaan, jolla ostosten viivakoodit skannataan jo kaupassa kierrellessä. Tuotteet voi myös tilata kätevästi netistä ja noutaa ne pakettiautomaatista. Kumpi on parempi? Vanhanajan kyläkaupassa on jotain sangen idyllistä ja ihmisen tarjoamassa asiakaspalvelussa jotain lämmittävän henkilökohtaista, mutta hoidanko sittenkin mieluummin ostokseni mahdollisimman itsenäisesti?

Photos: Maria Burrow